Olimme kävelyllä kauniilla Icmelerin rantapromenadilla, kun bongasimme veneretkiä myyvän kojun. Meidän huomion kiinnitti sanat “no loud music”, sillä jumputijumputi partyboat ei oikein iskenyt meidän matkaporukkaan. 150 liiralla sai kolmen tunnin meriretken omalla bootilla (vain käteinen käy). Itse varauspaikan nimeä en pistänyt merkille, mutta meitä kuljetti kolme tuntia ystävällinen pariskunta Berrak nimisellä veneellä.
Retki alkoi perinteisellä turkkilaisella teehetkellä, jonka jälkeen siirryimme ihastelemaan maisemia veneen kannelle. Ensimmäinen pysäkki oli Red Sand beach, jonka vesi oli niin kirkasta, että bongasin haalistuneen kynsilakan varpaista. Rannan hiekka oli niemensä mukaisesti punaista. Meidän lisäksi poukamaan oli ankkuroitunut vain yksi sukellusporukka, sekin tosin paljon kauemmas.
Punaiselta rannalta suuntasimme kohti Phosphoruksen meriluolia. Kapteeni ajoi uhkarohkeasti veneen hyvin lähelle kiviä, osittain luolan sisälle, vaikka merenkäyntiä vähän olikin.
Amoksen poukamasta löytyi ravintolan laituri, johon kiinnityimme ja lähdimme pienelle kävelylle kiviselle rannalle. Sanomattakin on selvää, että vesi täälläkin oli huikean kirkasta. Ravintola meiltä jäi testaamatta, sillä olimme syöneet lounaan hotellilla juuri ennen lähtöä, mutta paikka näytti täydelliseltä päiväretkipaikalta.
Matkalla Turuncin edustalle, vanha herra toi meille herkullisia paikallisia, tuoreita kirsikoita ja vesimeloneja. Kävimme vain pikaisen pulahduksen ja saimme kuvan kauniista pienestä kylästä. Tänne voisin tulla toisella kerralla lomailemaan. Kolmen tunnin meriretkestä muodostui oli koko Icmelerin reissun kohokohta. Maisevat olivat, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, silmiä hiveleviä.
Destination LOMA 
Leave a comment