Havanna – Kuuba

Havanna, kyllähän se pisti miettimään. Olimme halunneet vierailla Kuubassa ennen Fidel Castron luopumista virallisesti vallasta ja se onnistuikin vuonna 2007. Varasimme reissun Virgin Atlanticin matkojen kautta Lontoosta. Asuimme kolme päivää Havannassa ja viikon Varaderossa. Yksinkertaisen tylsä tapa tutustua Kuubaan, mutta meille se sopi tuolloin.

Harvoin on ollut lentokenttäbussissa yhtä hiljainen tunnelma. Kaikki olivat kuin liimattuina kiinni bussin ikkunoissa vetämässä ensimmäisiä Kuuba-tuntoja mieleen. Olin jotenkin ajatellut, että niitä vanhoja autoja on siellä vaan muutama ja niitä vaan sattuu näkymään jokaisessa turistikuvassa, mutta niitä riitti joka kulmalle. Tuli nostalginen fiilis, kuin olisi astunut yhtäkkiä 50-luvun elokuvaan. Asuimme Havanassa Vedadon alueella legendaarisessa Nacional de Cuba hotellissa. Hotellin olin jo periaatteessa valinnut lukiessani Hemingwayn kirjoja. Nacional on majoittanut julkisuuden henkilöitä Winston Churchillistä Frank Sinatraan ja se oli tunnetusti Mafian vakipaikka. Kyllä sitä tunnelmaa riitti vieläkin.

Nacional hotellin lähettyvillä oli puisto, joka eräänä päivänä oli täynnä ihmisiä jonottamassa jotakin. Emme saaneet tällöin selville mitä he jonottivat, mutta kuulimme myöhemmin brittiläiseltä kanssamatkustajalta, että he olivat jonottaneet tuolla jäätelöä. Coppelia jäätelö”kioski” on ollut iso hitti jo 60-luvulta lähtien ja sen jonot tunnettuja. Meiltä jäi jäätelöt välistä. Kävelimme Malecon rantapromenaadia, joka näytti nauttivan suurta suosiota paikallisten keskuudessa etenkin iltaisin auringonlaskun aikaan. Kuubalaisia lapsia roikkui koko ajan mukana pyytelemässä pesoja. Malecon on täynnä upeita vanhoja rakennuksia, joista moni tosin näyttää pysyvän pystyssä vain pyhällä hengellä. Mikään shoppailijan paratiisi Havanna ei ole. Myynnissä näytti olevan lähinnä vanhoja kirjoja ja rommia, joka taisikin olla meidän ainoa kunnon tuliainen maasta. Kulutustavaraa. Kävimme tutustumassa El Capitolioon, joka on saanut viitteitä Washingtonin kongressin tunnetusta rakennuksesta . Alun perin kyseinen rakennus oli hallituksen käytössä, mutta tällä hetkellä sitä asuttaa Kuuban tiedeakatemia. Itse rakennus on jo vierailun arvoinen, mutta sisältää löytää lisäksi maailman kolmanneksi suurimman patsaan La Estatua de la Repúblican. El Capitolion portailla meistä ikuistettiin muutamaa kolikkoa vastaan mustavalkoinen polaroidkuva. Rommipullon lisäksi, tämä taisi olla ainoa käsin kosketeltava matkamuisto. Plaza Viejan (Old Square) ja Plaza del la Catedralin terasseilla olisi voinut istuskella päiväkausia ihastelemassa tunnelmaa. Paikallinen bändi soitti päivisinkin salsan rytmejä ja useat pariskunnat innostuivat tanssimaan musiikin mukana. Välillä penkeillä istuskeli läheisen koulun oppilaita harjoittelemassa poikkihuilun soittoa.

Rommi, tuo ihana mojiton sielu. Hemingway houkutteli meidät testaamaan myös niitä legendaarisia baareja, joissa hän nautti tätä ilon juomaa. La Bodeguita del Medio baarin seiniin ikuistimme myös omat nimemme ja vaikka niitä mojitoja ja daiquireja saa varmasti halvemmalla muualta kuin El Floriditasta ja Del Mediosta, oli nämä testattava. Koska kuulin myöhemmin, että La Bodeguita del Medion seinät maalataan säännöllisin väliajoin, antaa se vissiin lähdes pakonomaisen syyn matkustaa uudestaan Havannaan kirjoittamaan nimen sinne seinään uudestaan. Kolme päivää Havannassa oli aivan liian lyhyt aika. Oma salsajalka ei päässyt edes ottamaan kunnon askelia. Olen iloinen siitä, että onnistuimme nappaamaan Havannasta vielä sitä vanhaa tunnelmaa, mutta odotan myös innoissani millainen kaupungista kehittyy, nyt kun talouspakotteista luovutaan. Kaikki kehitys ei välttämättä ole aina pahasta.