Ensimmäisellä Kreetan viikolla vuokrasimme hotellin aulasta 7-paikkaisen VW Caddyn. Olisimme saaneet Citroenin 7paikkaisen 45€ halvemmalla Kolymbarin pääkadun vuokraajalta, mutta automaattiohjaus houkutteli. Caddy oli juuri niin kärsineen näköinen kuin kreikkalaiset autot yleensä ovat, vaikka vuokraaja oli kehunut sitä uudeksi autoksi. 52 tuhatta näytti matkamittari. Kreikkalaisen autokannan tuntien, sehän oli melkein upouusi.
ELAFONISSI
Tarkoitus oli lähteä matkaan jo viimeistään kahdeksalta aamulla, mutta lasten kanssa tuo lähteminen ottaa aina aikaa. Starttasimme Kolymbarista klo 9.10. Ajoimme kohti Kissamosta ja käännyimme vähän ennen kylää alas vuoristotielle. Topolian kylän kohdalla mietiskelin, että mitenköhän täällä pääsee ruuhkassa etenemään, sen verran kapea oli kylän raitti. Tie vei läpi pienien puoliksi hylättyjen vuoristokylien. Puolivälissä reissua saimme kiinni turistibussit ja köröttelimme niiden perässä Elafonissiin saakka. Matka otti aika tarkalleen tunti ja 45 minuuttia Kolymbarista.
Pysäköimme auton puun varjoon ja kävelimme muutaman kymmenen metriä Elafonissin rannalle. Ymmärrän täysin viittaukset Malediiveihin, vesi oli turkoosia ja hiekka houkuttelevaa. Uinnit jäivät tosin väliin, sillä vesi oli jääkylmää ja tuuli heitteli hiekkaa kipeästi iholle. Elafonissi oli kaunis, mutta täynnä turisteja. Turismi on pilannut näkymää, sillä rannalle on roudattu rantatuoleja röykkiöittäin. Harmi, sillä ranta on hienoin Euroopassa näkemäni. Tänne kannattaa tulla aikaisten aamulla tai iltamyöhään, jos sattuu olemaan järkevän ajomatkan päässä.
CHRYSOSKALITISSAN LUOSTARI
Emme jääneet paistattelemaan päivää Elafonissiin tuulisen ilman takia vaan jatkoimme matkaa Chrysoskalítissan luostariin. Meidän lisäksi luostaria oli tutkimassa vain muutama muu, joten saimme ihastella merimaisemia ylhäältä rauhassa. Sisäänpääsy maksoi 2€, lapsille se oli ilmainen.
Legendan (tai Kolymbarin kylän brittiläisen autovuokrausäijän) mukaan yksi luostarin portaista on joskus ollut kultainen. Lähteestä riippuen kultaisen portaan voivat nähdä vain ne, jotka aidosti uskovat. Toinen versio kertoo, että porras myytiin rahapulassa turkkilaisvallan aikana. Brittiläisen autovuokrauskaverin mukaan jokainen joka kultaiselle portaalle astuu, saa automaattisesti pyhimyksen tittelin. Ei näkynyt porrasta eikä titteliä. Poika 6-v tosin väittää nähneensä kultaisen portaan.
FALASSARNA
Jatkoimme kohti Falassarnaa vuoristotietä, läpi Innahorion kylien. Välillä tie oli niin kapea ja pudotus hurja, että toivoin kaikkien vastaantulijoiden viettävän siestaa. Vuoristonäkymät olivat hienot, mutta monessa paikassa turva-aidat puuttuivat. Tosin suuressa osassa matkaa ne turva-aidat näyttivät olevan siellä vain muodon vuoksi, eivät ne varmaan pudotusta olisi hidastaneet.
Matkan tekoa hidasti sen sijaan kilipukkijoukko, jotka talsivat tiellä juuri ennen saapumista Kampoksen kylään. Kilipukeista selvittyämme pysähdyimme lounaalle Sfinarin kylään Antonios nimiseen perheomisteiseen tavernaan. Viiniköynnösten alla, merinäkymää ihaillen, kreikkalainen salaatti ja moussaka maistuivat.
Falassarnasta ei ole paljon kerrottavaa. Tuuli oli niin kova meidän saapuessa biitsille, että kävimme vain kastamassa varpaat veteen ja ostimme rantabaarista jäätelöt. Falassarna ei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin Elafonissi. Ajattelin jo, että oltaisiin voitu jättää Falassarna välistä, mutta tällöin emme olisi nähneet hienoja vuoristoteitä ja syöneet herkullista lounasta Sfinarissa.
Jos auton vuokraus ja vuoristoteillä huristelu itsekseen ei houkuttele, tarjotaan reissuja Elafonissiin melkein jokaisessa kadun kulmassa. Kolymbarissa markkinoitiin Elafonissin retkiä 20€ per henkilö. Retkiaika oli muistaakseni yhteensä viisi ja puoli tuntia. En tosin usko, että onnistuvat tekemään retken noin pieneen aikaslottiin bussilla, jos mukana on vierailu luostarissa, varmaan 7 tuntia on realistisempi.
Destination LOMA 
Leave a comment