Doha, Qatar

Qatar ei ollut roikkunut ensimmäisenä ”pakko päästä”-destinationlistalla, mutta airmilesit alkoivat uhkaavasti vanheta ja niiden hukkaan heittäminen olisi tuottanut suunnatonta psykologista tuskaa. Vanhenevilla pisteillä sai 5 hengen lennot Emiratesin tunnin lennolle Dohaan, joten otimme isovanhemmat mukaan ja tarjosimme lennot.

Kentällä otimme vain nopeat aamukahvit Costasta ja kuolaukset Chanelilla. Koska Dubaista suhaa business ihmisiä Dohaan jatkuvalla syötöllä, oli business täynnä ja economy lähes tyhjä, mikä tietty tarkoitti erittäin henkilökohtaista, ”businessmäistä”palvelua. Jopa poika sai valita pehmolelulahjoja kaksin kappalein.

Dohan uusi kenttä toimi kuin junan vessa ja 100 rialin viiisumimaksun jälkeen olimmekin jo taksissa matkalla hotelille. Viisumi maksettiin suoraan passintarkastustiskille, mutta kannattaa huomioida, että maksun pystyi ainakin 2015 vuoden puolella hoitamaan vain luottokortilla. Ensi vaikutelma Dohasta piti aika hyvin paikkaansa myös matkan jälkeen. Vähän niin kuin Dubai, muttei kuiteskaan. Same same but different. Dohasta välittyi kompaktimpi ja merellisempi tunnelma.

Hotellimme kolmeksi yöksi, Ritz Carlton, osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Ennakkopelko hotellin jäykkyydestä karisi, kun poitsu sai heti henkilökohtaista palvelua ”Ritz Kids”-henkilöiltä ja löysimme resorttimaisen allasalueen. Törmäsimme allas-alueella myös suomalaiseen lapsiperheeseen, joka asui Dohan Pearlilla, mutta joiden asuinrakennuksesta puuttui uima-allas. Uima-allas alue oli erittäin suosittu perjantaina ja lauantaina eli paikallisena viikonloppuna, mutta torstaina, jolloin saavuimme Dohaan, se oli lähes tyhjä. Ritz Carltonista voi lukea enemmän hotelliarvostelusta.

Iltasella ajattelimme kävellä katsastamaan läheisen Lagoona-ostoskeskuksen. Kävely onnistuu Dohassa yhtä hyvin=huonosti kuin Dubaissa, jalkakäytäviä ei ole ja jouduimme kävelemään 200 metrin matkan pitkin ajotietä. Lähi-Idän ajokulttuurin tuntien, en suosittele. Lagoona mall oli pieni ostoskeskus, joka oli vielä rakennusvaiheessa. Lähinnä käytimme ostoskeskusta mehu-ja keksivarastojen täydentämiseen, muuta emme sieltä löytäneet.

Paluumatkalle otimme viisastuneena taksin. Taksi ei tietenkään päässyt samaa reittiä hotellille takaisin ja 200 metrin matka muuttui 20 minuutin kierrokseksi Pearlin kautta torstairuuhkissa. Noh, voi sanoa ”käyneensä” sielläkin. Dohan Pearl on verrattavissa Dubain palmusaareen, joka myöskin on niin sanottu ”manmade island”. Olin jo innoissani varaamassa illallispaikkaa yhteen Pearlin ravintoloista, kunnes kuulin Pearlin olevan täysin kuiva alue eli yksikään ravintola ei saa tarjoilla viiniä tai muuta vahvempaa. Jäimme ihailemaan tarkemmin Pearliä vain hotellin parvekkeelta käsin.

Doha on alkoholipolitiikaltaan muutenkin erilainen esimerkiksi Dubaihin verrattuna. Alkoholia ei saa ostaa lentokentältä saati sitten muualta. Lisäksi vain hyvin rajattu määrä hotelleja saavat tarjoilla alkoholia tiloissaan ja yleensä vain sisätiloissa eli unohda Pina Coladan nauttiminen altaalla. Alkoholin ulkonanauttimiskielto tuli päälle erittäin lyhyellä varoitusajalla vuonna 2013.

MUSEUM OF ISLAMIC ART JA AL CORNICHE

Dohan ehdottomasti parasta antia on Museum of Islamic Art (MIA). IM Pein suunnittelema kulmikas rakennus pisti silmään pilvenpiirtäjien joukosta. Museo oli mielenkiintoinen sekä sisältä, että ulkoa. Sisäänpääsy oli ilmainen. Jopa meidän kolmivuotias malttoi tutkia Creatures in Islamic Art osuuden ilman pahempaa narinaa. Mielenkiintoisin näyttelyn osa oli omasta mielestäni kuitenkin Qajar Women ”Images of Women in 19th century Iran” sekä museon pieni lahjakauppa, josta piti tietty hankkia viidellä rialilla uusi muistivihkonen matkakirjoituksia varten.

MIAa reunustaa puisto, jossa on iso lasten leikkipaikka sekä rantakatu. Puisto sekä Al Corniche, rantakatu, olivat täynnä paikallisia viettämässä viikonloppua. Länsiexpattien vähyys oli Dubaihin verrattuna silmiinpistävää.

SOUK WAQIF

Toinen listalla ollut nähtävyys oli Souk Waqif. Soukista tuli disneymäinen fiilis, vaikka se onkin rakennettu vanhan beduiinimarkkinapaikan tilalle ja perinteistä rakennustapaa kunnioittaen. Perinteisten mattojen ja huivien lisäksi soukista löytyivät eläinmarkkinat, josta olisi voinut kartuttaa karvajoukkoa kotona kissojen tai liskojen muodossa. Meidän ostokset jäivät yhteen pupuilmapalloon (10QAR).

Kävimme illallisella soukissa sijaitsevassa thaimaalaisessa Jasmine ravintolassa, jonka ruoanlaatua kuvaa ehkä sanat keskivertojen keskiverto eli perusmättöä. Olisi pitänyt jaksaa nähdä vaivaa ja hakea joku paikallinen ravintola tai maistaa paikallisten naisten uppopaistamia herkkuja, joita myytiin keskellä soukia. Virallisen ”Karwa” taksin metsästäminen takaisin hotellille olikin oma operaationsa. Epävirallisia takseja on tarjolla, mutta emme uskaltaneet ottaa riskiä.

Nämä kolme nähtävyyttä, MIA, Al Corniche ja Souk Waqif huitelevat yleensä top3:ssa kaikissa Dohan matkaoppaissa ja ihan syystä. Dhow risteilyjä sekä aavikkosafareja tarjotaan muissakin Lähi-Idän kohteissa, joten jätimme ne väliin ja keskityimme vain näihin kolmeen nähtävyyteen.

Jos aikaa olisi ollut enemmän kuin 3 päivää, olisi Heritage House, 1935 rakennettu perinteinen talo ollut myös listalla sekä pojalle Dohan eläintarha. Lisäksi olisin etsinyt jonkun kivan paikallisen kahvilan hyvällä näköalalla shishan polttoon.

Dohasta jäi päällimmäisenä mieleen MIA, Ritz Carltonin erinomainen palvelu sekä rakennustyöt. Jalkapallon MM-kisojen rakentaminen näkyi jatkuvina tietöinä ja nostureina. Doha on näppärä kohde viikonloppureissulle, pidemmällä reissulla pitäisi varmaan vuokrata auto ja suunnata Dohan ulkopuolelle tutkimaan maastoja. Iso plussa erinomaisesta lentokentästä, jossa oli huomioitu sekä lapset että aikuiset.

Nykyään Dohaan pääseminen ei vaadi ihmeellisiä pomppuja Euroopan kautta, sillä Qatar Airways lentää suoraan Helsingistä Dohaan. Lämmin suositus myös Qatarin business-luokkalle, jos pieni extra kiinnostaa. Meidän kokemuksesta voi lukea Qatar Airways businessluokka-postauksesta. Qatar Airwaysillä on hyvät yhteydet mm. Aasiaan ja Afrikkaan, mutta suosittelen tekemään myös pienen stopoverin Dohaan, jos matka-aika vaan antaa periksi. Mielestäni tuo kolme päivää oli oikein sopiva aika Dohan tutkailuun.