Mihin matkaavat auringosta, löhölomasta ja vieraista kulttuureista nauttivat matkaajat pakoon maaliskuun lumisateita ja kymmenen asteen pakkasia? Malesiaan, Brasiliaan tai kenties Dubaihin? Ei me, tällä kertaa. Kasvavan mahani takia en halunnut lähteä istumaan koneeseen yli 10 tuntia kerralla. Tai siis oheinen syy oli vain tekosyy, joka kerrottiin ihmettelijöille, joille ei viitsitty ilmoittaa, että todellisuudessa pyrimme välttämään paikkoja, joissa olisi vahva viinikulttuuri (eli ei Italiaan, Espanjaan, Ranskaan tai muuhunkaan ihanaan, historiaa ja viiniä vilisevään maahan).
Kaikki maat, joissa viinipullon normihinta on alle 10 euroa poistettiin automaattisesti kohdelistalta. Samoin tehtiin Aasian maille, joissa ruokakulttuurista nautitaan sushin ja äyriäisten muodossa. Jenkit olivat ehdottomasti pois listalta, sillä voi sitä nyppimisen runsautta, kun ei olisi mahtunut mihinkään ihanan houkutteleviin vaatteisiin ja kenkiä ei kuulemma kannata ostaa raskauden aikana, kun se jalkapöytä kuitenkin leviää (samoin käy kuulemma peräosastolle).
Kriteereinä oli siis uusi maa, jossa kumpikaan ei ole käynyt, valokuvaukselliset maisemat, lyhyt lentomatka ja ei liian vahvaa ruoka/viinikulttuuria. Kohde joka ei roikkunut ykkösenä bucket listalla. Matkasimme siis Itävaltaan.
Wienistä jäi positiivisesti mieleen erityisesti oheiset paikat.
Das Tyrol Small Luxury Hotel
Saimme hotellin yhden parhaimmista huoneista isolla parvekkeella ja hienolla näkymällä MariaHilferstasselle ja mikäpäs muu huoneessa odottikaan kuin ilmainen tervehdys hotellilta, itävaltalainen punaviinipullo. Eihän näiden pitänyt valmistaa viiniä, pelkästään olutta?
Hotellin sänky oli niin mukava, että siihen olisi voinut jäädä köllimään koko lomaksi ja tilaa huoneessa riitti kahdelle hyvin. Das Tyrolin aamupala oli maukas, vaikka itse aamiaishuone oli hieman kolkko. Yhdeksi illaksi olimme varanneet hotellin pienen spa alueen privaatisti, jossa löhöilimme sekä suomalaistyylisessä, että turkkilaisessa saunassa ja valoterapiasuihkussa. Das Tyrol hotelli saakin meiltä hyvät suositukset persoonallisena kaupunkihotellina, jossa kaikki toimi loistavasti ja rahoilleen sai vastinetta.
Espanjalainen Ratsastuskoulu
Keskusta oli jo aamusta täynnä turisteja, jotka odottivat Espanjalaisen Ratsastuskoulun ensimmäisiä näytöksiä. Lannanhajuiset tallit sijaitsevat keskellä parhainta Wieniä ja ovat jo itsessään nähtävyys. Toisena aamuna Espanjalaisen ratsastuskoulun näytös alkoi houkuttaa, vaikka meidän oli pitänyt skipata se. Päätimme yrittää saada liput klo 11 näytökseen, vaikka yleensä kaikki esitykset ovat loppuun myytyjä.
Siirryimme epämääräisen ryppään hännille ja saimme kuin saimmekin seisomapaikat 23 eurolla per kipale. Edessämme oli kaksi tuolia vapaana ja koska kukaan ei esityksen alkuun mennessä ottanut näitä tuoleja, saimme katsoa näytöksen istuen 80 euron paikoilta 23 eurolla (käytin ehkä tuota raskausmahaa hyväksi). Näytös oli hieno, samoin koko rakennus kattokruunuineen, mutta 80 euron hinta istumapaikoista olisi ollut turhan paljon. 23 euroa siitä mielellään maksoi.
Naturhistorische Museum
Lähdimme kylmää talviviimaa karkuun hieman pidemmäksi aikaa Naturhistorische museoon. Museo oli jo rakennuksena yksi hienoimmista, jossa olemme käyneet. Mielenkiintoisin otus oli ehkä mesikämmen, joka ei tiennyt halusiko olla koira vai karhu. Miinusta museolle tulee ainoastaan puuttuvista englanninkielisistä opasteista.
MuseumsQuartier ja kuljailu kauniilla Wienin kaduilla
Alue, josta löytyy museota joka lähtöön. Täällä olisi vierähtänyt päiväkausia. Koko päivän sai kulumaan vain kävelemällä, sillä kaupunki on täynnä upeita rakennuksia.
St. Stephenin kirkko
Piipahdimme St. Stephenin kirkkoon, istahdimme rauhoittumaan ja katselimme, kun ihmiset sytyttivät kynttilöitä 85 sentillä. Mitäs se mummi aina sanoikaan: Kun kolikko kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa. Ei suinkaan, hyvään tarkoitukseenhan rahat menevät, toivottavasti. Upea kirkko.
Mikä jäi harmittamaan?
– Naschmarktin alueella olevan lounaan skippaaminen sunnuntaina. Hölmö minä. Miksi en tarkastanut aukioloaikoja. No tiettyhän kyseinen alue oli kiinni juuri sunnuntaina (kuten melkein koko Wien), joten maukas etninen lounas jäi kokematta. Ajoimme seuraavana päivänä kyseisen alueen ohi ja saimme pientä makua siitä, mistä jäimme paitsi. Löysimme kuitenkin markkinapaikan vierestä auki olevan ravintolan, jossa söimme reissun ensimmäiset schnitzelit hyvän alkoholittoman oluen kera.
– Schönnbrunnin linna ja puutarha, jotka eivät olleet mahdissaan talvella.
Eli kuten huomaa, nuo kaksi harmituksen kohdetta ovat aika vaisuja ja antavat vain hyvän syyn suunnitella uutta reissua Wieniin keväällä tai kesällä, kun puutarhat vihertävät loistossaan. Kaunis kaupunki, joka ajoi juuri sen asian, jota tulimme hakemaankin reissusta.
Destination LOMA 
Leave a comment